Liikkumisen ilo ja vaikeus - koetut liikunnan esteet ja kannustimet

Vieraskynäkirjoitus
Olli Himanen toimii leipätyönään lasten ja nuorten psykologina peruskoulussa ja päiväkodeissa Siilijärvellä. Olli on intohimoinen kestävyysurheilun harrastaja, jonka voi löytää vaikka kuntorasteja koluamasta. Pro gradu tutkielmassaan hän selvitti koettuja liikunnan esteitä ja kannustimia yläkouluikäisillä nuorilla.

---

Syksy tulee ja kelit karmenee. Toiset vääntyvät pururadalle surkeimmassakin kelissä, kun taas toinen haluaa vain kietoutua vilttiin ja piiloutua pahalta maailmalta. Oletko pohtinut, miksi syymme liikkua tai olla liikkumatta vaihtelevat? Yksi tapa tarkastella liikkumisen tai liikkumattomuuden syitä ovat sen koetut esteet ja kannustimet.

Liikunnan esteet ja kannustimet

Koetuilla liikunnan esteillä tarkoitetaan yksilön kokemusta siitä, mikä pienentää hänen todennäköisyyttään harrastaa liikuntaa. Koetuilla liikunnan kannustimilla tarkoitetaan vastaavasti yksilön kokemusta niistä tekijöistä, jotka lisäävät liikunnan harrastamisen todennäköisyyttä. Liikunnan esteiden ja kannustimien tutkimuksessa korostuu yksilön kokemuksellinen näkökulma liikunnan harrastamiseen tai harrastamatta olemiseen. Kokemuksellisen näkökulman myötä sama tekijä voi olla toiselle henkilölle kannuste, ja toiselle puolestaan este liikuntaa kohtaan. Esimerkiksi suuri kuntosali saattaa olla toiselle virikkeiden lähde, mutta omaa rauhaa arvostavalle kauhistus. Viime vuosina liikunnan esteiden ja kannustimien tutkimuksessa on enenevässä määrin hyödynnetty ekologista lähestymistapaa yksilön liikuntakäyttäytymisen hahmottamiseksi. Ekologista lähestymistapaa hyödynnettäessä liikunnan esteitä ja kannustimia tarkastellaan ryhmittelemällä ne yksilön, sosiaalisen ympäristön, fyysisen ympäristön ja yhteiskunnan tasoille.

Liikunnan esteet ja kannustimet vaihtelevat elämänkulun aikana. Liikunnan esteitä koetaan enemmän ja kannustimia vähemmän siirryttäessä nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. Tyypillisimpiä koettuja liikunnan esteitä nuoruudessa ovat liikuntamahdollisuuksien puute, laiskuuden tuntemukset ja kilpailevat harrastukset. Nuoruuden tyypillisimpiä liikunnan kannustimia ovat puolestaan liikunnan terveyshyödyt, liikunnan sosiaalisuus ja liikunnan ilo.

Nuorille tyypillisimpiä liikunnan kannustimia ovat liikunnan terveyshyödyt, liikunnan sosiaalisuus ja liikunnan ilo.

Liikunnan esteissä ja kannustimissa esiintyy sukupuolieroja. Tytöt kokevat kokonaisuudessaan poikia enemmän esteitä. Tytöt kokevat poikia enemmän harrastuspaikkojen puutteeseen, koululiikunnan epämiellyttävyyteen, ajan puutteeseen ja harrastamisen kalleuteen liittyviä esteitä. Taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi kulttuuriset syyt, kuten naissukupuoleen liitetyt ei-liikunnalliset rooliodotukset. Tytöillä myös turvattomuuteen liittyvät kokemukset ovat poikia yleisempiä. Pojat puolestaan kokevat tyttöjä enemmän kaveripiiriin ja liikunnan arvon kieltämiseen liittyviä esteitä. Poikien on havaittu myös kokevan tyttöjä enemmän kiinnostuksen puutteeseen, nautinnon puutteeseen ja liikunnan tärkeäksi kokemiseen liittyviä esteitä. Liikunnan kannustimien osalta on havaittu, että tytöt kokevat poikia enemmän hyvään fyysiseen kuntoon ja terveyteen, ulkonäköön, painonhallintaan, itsetuntoon, kavereiden tukeen sekä stressinhallintaan liittyviä kannustimia. Pojat puolestaan kokevat tyttöjä enemmän esikuviin ja kannustukseen, kavereiden kanssa liikkumiseen, fyysisen voiman hankkimiseen, kaveripiirin ja vanhempien hyväksyntään sekä kilpailemiseen liittyviä kannustimia.

Liikunnan esteiden ja kannustimien on havaittu olevan yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen. Tyypillistä on, että vähän liikkuvat kokevat enemmän liikunnan esteitä verrattuna liikunnallisesti aktiivisiin. Liikunnan esteet ja kannustimet ovat yhteydessä myös kestävyyskuntoon. Parempikuntoiset kokevat enemmän kannustavia tekijöitä ja vähemmän estäviä tekijöitä verrattuna huonompi kuntoisiin. Liikunnallisesti inaktiivisten nuorten liikunnan esteissä korostuvat yksilölliset tekijät, kuten viitseliäisyyden puute ja laiskuus, kokemus siitä, ettei ole liikunnallinen tyyppi, koululiikunnasta pitämättömyys, mieleisen lajin ohjauksen puute, kilpailuvietin puute sekä ajan puute. Eräässä tutkimuksessa havaittiin myös, että vähän liikkuvista useat ovat pohtineet tai pyrkineet lisäämään liikunnan harrastamistaan. Liikunnan esteiden määrä oli yhteydessä tämän tavoitteen toteutumiseen. Mitä enemmän esteitä oli koettu, sitä epätodennäköisempää oli liikuntaharrastamisen määrän lisäyksen onnistuminen.
 

Koettujen liikunnan esteiden vähentyminen lisää liikkumisen todennäköisyyttä.
 

Omassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin nuorten kokemia liikunnan kannustimia ja esteitä. Tutkimukseni aineisto pohjautui Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus (The Physical Activity and Nutrition in Children Study) -pitkittäistutkimukseen. Osallistujat olivat kuopiolaisia 15—16-vuotiaita nuoria. Liikunnan esteiden ja kannustimien kokemista kartoitettiin yhteensä 145 väittämää sisältävällä kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten eniten koettu liikunnan este oli liikuntamahdollisuuksien puute, ja eniten koettu kannustin oli liikunnan välineellinen hyöty. Välineellisellä hyödyllä tarkoitetaan sitä, että liikuntaa harrastetaan jonkin siitä saatavan hyödyn takia, eikä vaan liikunnan itsensä vuoksi. Tytöt kokivat poikia enemmän liikuntamahdollisuuksiin liittyviä esteitä. Pojat puolestaan kokivat tyttöjä enemmän liikunnan sosiaalista ulottuvuutta kannustavana tekijänä. Vanhempien yliopistotason koulutus oli yhteydessä vähäisempään liikunnan esteiden kokemiseen. Liikunnan esteet ja kannustimet olivat yhteydessä liikunnan määrään. Tutkimukseni tulokset vahvistivat aiempia tutkimushavaintoja liikuntakäyttäytymisen ekologisesta rakentumisesta. Tutkimuksen tulos antaa tukea tavoitteille lisätä nuorten liikunnan harrastamista parantamalla liikuntamahdollisuuksia. Toisaalta tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksilön fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä tarvittavat toimet tulee kohdistaa yhteiskunnan kaikille tasoille.

Liikunnan esteet ja kannustimet aikuisväestössä

Suomessa on tutkittu myös aikuisväestön liikunnan kannustimia ja esteitä. Eniten koettuja liikunnan kannustimia aikuisväestöllä ovat: 1) hyvä motivaatio, 2) liikunnan positiiviset terveysvaikutukset, 3) sosiaalinen tuki ja 4) ulkona oleminen. Eniten koettuja esteitä aikuisilla ovat olleet: 1) motivaation puute, 2) ajan puute, 3) liikuntakaverin puute, 4) liikunnan harrastamisen kalleus ja 5) sopivien liikuntapaikkojen puute.

Korkean BMI:n omaavien henkilöiden tyypillisimpiä syitä olla liikkumatta ovat olleet motivaation puute, häpeä omasta kehosta ja liikunnan kokeminen välineeksi osana painonhallintaa. Korkean BMI:n omaavien henkilöiden tyypillisimpiä liikunnan kannustimia ovat olleet painon pudotus, kunnon kohoaminen ja yleinen hyvinvointi. Edellä mainitut kannustetekijät voidaan kategorisoida välineellisiksi hyödyiksi, eli korkean BMI:n omaaville henkilöille liikunta vaikuttaisi olevan väline saavuttaa jotain. Toisaalta myös liikunnan kokeminen välineeksi on myös korkean BMI:n henkilöillä myös merkittävimpiä liikuntaa estäviä tekijöitä. Voidaan pohtia, että liikunnan ollessa välineellisessä asemassa esimerkiksi pettymykset tai toisaalta onnistumisen kokemukset vaikuttavat välineen, tässä tapauksessa liikunnan, käyttämisen todennäköisyyteen tulevaisuudessa. Esimerkin omaisesti voidaan verrata, että jos huomaat esimerkiksi jonkin tietyn esineen olevan huono johonkin käyttötarkoitukseen, et todennäköisesti käytä sitä enää uudelleen. Samoin liikunnassa, jos koet, että sali- tai lenkkikuuri ei tuonutkaan sille asettua tavoitetta, kuten painonpudotusta, vähentää tämä välineen, eli esimerkissä liikunnan ”käyttämistä” tulevaisuudessa tähän käyttötarkoitukseen. Toisaalta positiiviset kokemukset välineen käytöstä johtavat todennäköisesti välineen uudelleen käyttöön tulevaisuudessa.

Kookkailla henkilöillä yleisimpiä liikunnan kannustimia ovat painon pudotus, kunnon kohoaminen ja yleinen hyvinvointi.

Kuinka taklata liikunnan esteet ja lisätä kannustimia?

Ajan puute on hyvin tyypillinen liikunnan este aikuisväestön keskuudessa. Erityisen tyypillistä tämä on lapsiperheissä. Kuinka liikunnalle voisi löytää aikaa? Työ- tai koulumatkaliikunta, liikkuminen työpäivän lomassa, pihatyöt, luonnossa liikkuminen tai lasten kanssa liikkuminen ovat aivan sitä aivan samaa liikuntaa kuin salilla tai lenkkipolulla toteutettu liikunta. Ajan löytämiseen liikunnan harrastamiseen auttaa myös terve itsekkyys. Liikunnan harrastaminen on satsaus omaan hyvinvointiin, joten perheen aikabudjettineuvotteluissa voi toisinaan aivan hyvin todeta, että äidin/isän on nyt aika lähteä lenkille. Lenkin jälkeen on tarmoa vastata myös muiden tarpeisiin, joten perheen aikuisen roolikin tulee paremmin hoidetuksi. Ajan puutetta voi myös taklata kalenterin käytöllä. Kalenteroi liikuntatuokiot omaan ja perheen kalenteriin ajoissa. Koronarokotusten voimaan luottaen yhteiskuntamme on palaamassa normaaliin. Nyt on oikea aika ladata taas kuntosalikorttiin virtaa ja löytää ryhmäliikuntatunneille. Sosiaalisuudessa on voimaa ‒ myös liikunnan harrastamisessa! Nykyisten liikuntasuosituksien mukaan muutaman minuutin liikuntapätkät kerrallaan riittävät. Kaikki liike lasketaan. Kevytkin liikuskelu tuo terveyshyötyjä erityisesti vähän liikkuville. Kevyet liikuntahetket töiden lomassa tuovat pirteyttä työpäivään ja edesauttavat työhyvinvoinnin ylläpidossa. Arki tarjoaa monia mahdollisuuksia liikkumiseen. Liiku omalla tavallasi ‒ joka päivä.

Haastan sinut, arvon lukija pohtimaan, että mikä estää liikkumistasi ja toisaalta mikä kannustaa sinua liikkumaan? Tämän listauksen jälkeen laadi toimintasuunnitelma esteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi ja kannustimien voimistamiseksi. Keskity sellaisiin asioihin, joihin voit itse vaikuttaa.

 

Olli Himanen
olli.himanen@meiliboxi.fi