terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteleminen painonhallintaa tärkeämmäksi

Ihannemaailmassa ei tarvittaisi erikseen matalan kynnyksen kuntokeskusta ”suurenmoisille ihmisille” – ihannemaailmassa hyvinvoinnin tavoittelun ja liikunnan ilon etsimisen katsottaisiin itsestään selvästi kuuluvan kaikille. Todellisuudessa elämme hyvin ulkonäkökeskeistä aikaa. Aikamme ulkonäköihanne on vieläpä kovin kapea: nuoruutta, hoikkuutta ja kiinteyttä pidetään niin tavoiteltavina ominaisuuksina, että inhimillisen moninaisuuden – ja monimuotoisuuden – arvostaminen tuntuu jääneen jalkoihin. Tässä ympäristössä ”suurenmoiset”, eli ylipainoisiksi tai lihaviksi määritellyt ihmiset kokevat herkästi huonommuutta, jopa kelpaamattomuutta. Kyse ei ole pelkästä kokemuksesta, eikä edes asenneilmapiiristä, vaan ylipainoisiin ja lihaviin kohdistuu tutkitusti todellista kielteistä leimaamista ja syrjintää.

Lihavuuteen liitetty kielteinen leima ei tietenkään ole vain ulkonäköasia. Kauneusihanteita (joihin yleensä vain pieni osa ihmisistä yltää) lienee ihmisyhteisöissä ollut aina. Ikävämpää onkin se, että teemme oletuksia muiden ulkomuodon perusteella heidän psyykkisistä ominaisuuksistaan ja luonteenpiirteistään. Meidän ajassamme lihavuus tulkitaan herkästi merkiksi taipumuksesta syödä liikaa ja haluttomuudesta liikkua tarpeeksi – eli itsehillinnän vaikeuksiksi, kyvyttömyydeksi huolehtia itsestä, saamattomuudeksi, huolimattomuudeksi, laiskuudeksi… Syrjinnässä on kysymys juuri tästä: teemme kielteisiä päätelmiä toistemme ominaisuuksista nopeasti, pelkän ulkoisen olemuksen perusteella.

Edes terveydenhuollossa ei olla vapaita näistä nopeista päätelmistä. Kielteisiä asenteita lihavuutta kohtaan löytyy tutkitusti myös terveydenhuollon ammattilaisilta. Oma pulmansa on vielä se, että silloinkin kun pyrkimys on vilpittömästi kohentaa yksittäisen potilaan tai koko kansan terveyttä ja hyvinvointia, lääkäreiden ja kansanterveyden edistäjien tavat puhua lihavuudesta ja puuttua siihen voivat toimia itseään vastaan. Esimerkiksi lihavuuden terveysriskien ja haittojen painottaminen helposti lisää lihavien ihmisten syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Syyllisyys ja huonommuus ovat huonoja motivaattoreita hyvinvoinnin kohentamiseen. Jos häpeää ulkomuotoaan eli itseään (sillä ulkomuotoa ei voi erottaa minuudesta), on vaikea nähdä ansaitsevansa parempaa vointia, saati jaksaa sitä tavoitella!

Onneksi ilmassa on nyt hyvää liikehdintää, vastavoimia lihavien leimaamiselle ja syrjinnälle. Maailmalla vahvistuu mm. Health At Every Size (terveyttä kaiken kokoisille) -filosofia, joka nostaa terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelemisen painonhallintaa tärkeämmäksi, sekä Body Positivity (kehomyönteisyys) -liike, joka haluaa tuoda kaiken kokoiset ja muotoiset vartalot esiin, arvostuksen kohteiksi, ja laventaa yksioikoista kauneuskäsitystämme. Suomessa on menossa YLE:n Vaakakapina, joka yllämainittujen liikkeiden hengessä korostaa kaiken kokoisten oikeutta laadukkaaseen syömiseen, liikunnan iloon ja kokonaisvaltaiseen itsestä huolehtimiseen. Syömisen ja kehonkuvan ongelmien kanssa painivia auttavana psykoterapeuttina seuraan tätä hyvää ”pöhinää” ilolla.

Kuntokeskus Alfidon toiminnan näen osana edellä mainittua liikehdintää. Keskuksen perusajatus on kannatettava: liikkumisen mahdollisuus hyvinvointi edellä, ammattilaisten yksilöllisellä tuella, matalalla kynnyksellä. Lannistavan vertailun ja arvioivien katseiden (tai niiden pelon) mahdollisuus on minimoitu, jotta liikunnan ilo ja hyvinvoinnin kohentaminen olisivat aiempaa paremmin tarjolla niille, joille kuntoilemisen kynnys on usein korkea. Kuntokeskuksen suuntaaminen juuri heille on tarpeen – toistaiseksi, kunnes elämme kaiken kokoisia sallivassa ihannemaailmassa…

Susanna Angle, Psykologian tohtori, psykoterapeutti
Tampereen yliopisto ja Psykoterapiapalvelu Mentor, Turku