ÄLYÄ LIIKKUJAN RANTEESSA JA TASKUISSA
VIERASKYNÄKIRJOITUS:
Kauppatieteiden tohtori ja liikuntatieteiden maisteri Panu Moilanen on tutkinut hiljan valmistuneessa väitöskirjassaan liikuntateknologiatuotteiden ja palveluiden käyttäjyyttä, ja niihin liittyvän palveluliiketoiminnan mahdollisuuksia. Väitöstutkimuksessaan hän saattoi hyödyntää monialaista markkinoinnin, tietojärjestelmätieteen ja liikuntatieteiden osaamistaan. Panu työskentelee lehtorina Jyväskylän yliopistossa Informaatioteknologian tiedekunnassa.
----
Meillä monilla on ranteessamme jonkinlainen älylaite, jonka avulla voi seurata
aktiivisuutta tai mitata liikuntaa. Myös yhä älykkäämmiksi kehittyneet matkapuhelimet
seuraavat usein erilaisilla sensoreillaan jokapäiväistä elämäämme. Kaikkiallinen
informaatioteknologia on siis tullut yhä oleellisemmaksi – monille jopa täysin
erottamattomaksi – osaksi myös liikunnan harrastamista.
Meillä monilla on ranteessamme jonkinlainen älylaite, jonka avulla voi seurata aktiivisuutta tai mitata liikuntaa
Erilaisiin liikuntateknologian sovelluksiin kohdistuu suuria odotuksia. Me yksittäiset
käyttäjät odotamme siltä tukea ja hauskuutta liikunnan harrastamiseemme, ja
yhteiskunnan tasolla se nähdään yhtenä ratkaisuna suomalaista kansanterveyttä
uhkaavaan fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen. Mutta mihin liikuntateknologiaa
oikeastaan käytetään ja kuinka se pystyy vastaamaan siihen kohdistuviin moninaisiin
odotuksiin?
Tutkin väitöskirjassani liikuntateknologian käyttäjyyttä: siis sitä, miksi ja mihin
liikuntateknologiaa käytetään ja millaisia tehtäviä me käyttäjät liikuntateknologialle
annamme. Tutkimukseni perustulos on, että liikuntateknologiaa käytetään selvästi
monipuolisemmin kuin mitä aiemmin on uskottu: liikuntateknologiaa ei käytetä vain
oman liikunnan tai fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen, vaan ne ovat vain osa
käyttäjyyden kokonaisuutta. Liikuntateknologiaa käytetään myös esimerkiksi
lajiyhteisöihin liittymiseen ja oman minuuden tukena.
Liikuntateknologiaa ei käytetä vain oman liikunnan tai fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen, vaan ne ovat vain osa käyttäjyyden kokonaisuutta
Eniten liikuntateknologian käyttöön vaikuttaa suhteemme liikuntaan: mitä
suoritussuuntautuneemmin tai jopa kilpailuhenkisemmin liikuntaan suhtaudumme, sitä
todennäköisemmin olennainen osa liikunnan harrastamistamme on hyvinkin
intensiivinen liikuntateknologian käyttö. Omasta liikunnallisuudestaan – oli sitten kyse
liikuntataidoista tai koetusta uskottavuudesta liikkujana – epävarmat taas eivät
välttämättä uskalla tai halua käyttää liikuntateknologiaa, vaikka juuri heille
liikuntateknologiasta saattaisi olla kaikkein eniten apua ja hyötyä.
Kuinka liikuntateknologia sitten onnistuu perustehtävässään eli liikunnan mittaamisessa
ja liikuntaharrastuksen tukemisessa? Kohtuullisen hyvin. Erilaisten sensoreiden avulla
liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta voidaan mitata hyvinkin kattavasti, mutta tieton
jalostamisessa ja esittämisessä siten, että se palvelisi mahdollisimman laajaa
käyttäjäjoukkoa, on vielä tekemistä.
Useat käyttäjät toivovat liikuntateknologian vastaavan yksinkertaisesti kysymyksiin siitä,
liikkuvatko he oikein ja onko liikunnalla niitä vaikutuksia, joita he odottavat liikunnalla
olevan. Näille käyttäjille liikuntateknologian tuottama tieto voi olla aivan liian
yksityiskohtaista ja monimutkaista, osin jopa täysin käsittämätöntä. Esimerkiksi
yksinkertaiset ”liikuntaliikennevalot” ja niihin liittyvät täsmentävät ohjeet joko
teknologialta itseltään tai liikunnan ammattilaiselta riittäisivät monelle suomalaiselle
arkiliikkujalle.
Liikuntateknologialla on siis myös muita tehtäviä kuin liikunnan mittaaminen. Joissain
lajeissa – esimerkiksi triathlonissa – liikuntateknologia ja sen käyttö ovat merkittävä osa
lajiyhteisössä toimimista. Omien harjoitusten tallentaminen, jakaminen ja niistä keskustelu
auttavat paitsi oman harjoittelun suunnittelussa niin tarjoavat myös kaivatun sosiaalisen
ulottuvuuden usein yksinäiseen puurtamiseen – satojen kilometrien polkemiseen
maanteillä ja tuhansien kaakeleiden laskemiseen uimahallissa.
Harjoitusten tallentaminen, jakaminen ja niistä keskustelu auttavat paitsi oman harjoittelun suunnittelussa niin tarjoavat myös kaivatun sosiaalisen ulottuvuuden
Myös suunnistajat suhtautuvat liikuntateknologiaan usein hyvin intohimoisesti.
Liikuntateknologia on tuonut suunnistukseen lisää kiinnostavuutta myös sitä kotisohvalta
seuraaville: esimerkiksi Jukolan viestissä ei tarvitse enää arvailla, kenen lamput yön
pimeydessä vilkkuvat, vaan metsän siimeksestä välittyvä reaaliaikainen tieto kertoo
kaikille, missä mikin joukkue menee ja kuka pummasi. Kaikesta tästä ei vielä 2000-luvun
alussa voitu unelmoidakaan, mikä kertoo osaltaan liikuntateknologian nopeasta
kehittymisestä.
Liikuntateknologiaa saatetaan käyttää myös imagon rakentamiseen. Ranteessa komeilevan
sykemittarin voidaan uskova kertovan muille sporttisuudesta, vaikkei siitä
reaalimaailman näyttöjä juuri olisikaan. Tämä liittyy suomalaisen yhteiskunnan
ihanteeseen siitä, että jokaisen suomalaisen tulisi olla eräänlainen kunnon
liikuntakansalainen, joka liikkuu ylläpitääkseen terveyttään ja samalla varmistaa sen, ettei
hän omalla laiskuudellaan aiheuta muulle yhteiskunnalle haittaa ja ylimääräisiä
kustannuksia. Sykemittari ranteessa voi itse asiassa olla jo hyvä alku: jo muutaman kerran
mittauskokeilu saattaa innostaa kilpailemaan itsensä kanssa. Liikuntateknologia voikin
olla liikkujan kaveri riippumatta käyttäjänsä kunnosta, koosta ja tavoitteista – varsinkin,
jos sen käyttöön ja sen tuottaman tiedon tulkitsemiseen saa ainakin alussa apua liikunnan
ammattilaiselta.
Liikuntateknologiaa saatetaan käyttää myös imagon rakentamiseen
Millaista teknologiaa ihan tavallisen liikkujan sitten kannattaisi käyttää? Mielestäni
riittävän yksinkertaista ja helppoa. Jos laitteen valikoihin eksyy ja käyttölogiikkaa joutuu
muistelemaan, jää laite helposti melko kalliiksi kelloksi. Lasken itseni tavalliseksi
liikkujaksi ja mittaan kolmea asiaa: arkiaktiivisuutta sekä silloin tällöin matkaa ja sykettä.
Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden mittaus antaa hyvän kuvan siitä, tuleeko normaalin
päivän aikana otettua riittävästi askelia, ja ainakin itselläni aktiivisuusmittari toimii myös
pienenä kirittäjänä: palkin täyttäminen on kuin peli, jota voi pelailla missä vain: pikku
mutka työmatkalla ja portaiden nousu voivat olla ratkaisevia päivittäisen
aktiivisuustavoitteen saavuttamiseksi. Matkaa mittaan aina joskus, kun lähden lenkille.
Kartalle piirtyvä reitti ja kilometrien kertyminen houkuttelevat vieraammillekin seuduille.
Sykettä seuraan kestävyyskunnon kehittymisen arvioimiseksi. Kun tutun perustreenin
keskisyke laskee, voi onnitella itseään kunnon kohenemisesta. Koholla oleva syke taas
saattaa kertoa vaikka flunssasta tai stressistä ja siitä, että voisi olla aika ottaa hetki hieman
rennommin.
Omassa ranteessani on reilun satasen mittari. Pienen alkuvirittelyn jälkeen mittarin käyttö
on ollut helppoa ja sen keräämä tieto siirtyy kännykän kautta automaattisesti verkkoon.
Sykkeen laite mittaa optisesti ranteesta, joten sykevyötäkään ei tarvita, vaan ranteessa
kulkeva laite on käytännössä aina valmis kaikkeen, mitä siltä odotan. Yksinkertaista ja
helppoa.
Panu Moilanen
panu.moilanen@jyu.fi
Lisälukemista
Kommentit (0)