Ympäristö - fyysisen aktiivisuuden haastaja vai mahdollistaja?

Vieraskynäkirjoitus

Dosentti Merja Rantakokko on alunperin fysioterapeutti. Hän on väitellyt tohtoriksi gerontologian ja kansanterveyden pääaineesta. Merjan tutkimusintressit liittyvät iympäristötekijöiden merkitykseen ikäihmisten liikkumisen edellytyksenä. Tällä hetkellä hän vetää Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa tutkimushanketta "Tasa-arvoiset osallistumismahdollisuudet liikuntaan vanhuudessa".

-----

Harva meistä tulee katsoneensa kunnolla ympärilleen kun lähdemme ovesta ulos. Kävely- ja pyöräilymatka töihin ja kouluun, kauppamatka ja jopa lenkkipolulla kulkeminen sujuu usein omiin ajatuksiin uppoutuneena, eikä ympäristöön tule kiinnitettyä mitään huomiota. Milloin olet viimeksi tarkastellut, millaista katua kuljetkaan?

Ympäristön piirteillä on suuri vaikutus liikunta-aktiivisuuteen. Ulkoympäristö tarjoaa mahdollisuuksia liikkumiseen (esimerkiksi kuntopolut, hiihtoladut, kevyenliikenteenväylät) ja se myös stimuloi toimintaa tarjoamalla samanaikaisesti lukuisia ärsykkeitä (valot, äänet, tuoksut, maaston muodot). Mitä lähempänä liikuntapaikat ovat, sen aktiivisempia ovat ihmiset. Kaikki me tunnistamme ilmiön, vaikka emme sitä ehkä ajattele. Kun hiihtolatu on vieressä, on helpompi sujahtaa vaikka puolen tunnin lenkille. Samoin kuntosalin tai uimahallin läheisyys houkuttelee liikkumiseen huomattavasti enemmän, kuin jos liikuntapaikan takia joutuisi ensin matkustamaan tunnin.

Mitä lähempänä liikuntapaikat ovat, sen aktiivisempia ovat ihmiset

Onpa jopa huomattu, että liikunnasta saadut hyödyt ovat erilaisia riippuen ympäristöstä jossa liikuntaa on harrastettu. Liikunnan harrastaminen luontoympäristössä on terveyden ja erityisesti hyvinvoinnin näkökulmasta tehokkaampaa kuin liikunta kaupunkiympäristössä tai sisätiloissa. Luonnossa liikkuminen saa aikaan paljon hyödyllisiä terveysvaikutuksia liikunnan lisäksi -  stressihormonitasot laskevat, verenpaine laskee, ja tarkkaavaisuus paranee, jolla on lisäksi vaikutusta muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin. Eli sen lisäksi mitä tekee, on merkitystä sillä, missä sen tekee.

Ympäristöön tulee kiinnitettyä huomiota yleensä vasta silloin, kun liikkumisessa on jotain haastetta tai ongelmaa. Polvikipuiselle jyrkät ylämäet ja portaat, lastenvaunujen kanssa liikkuvalle katukiveykset ja ahtaat oviaukot, ja apuvälineen kanssa liikkuvalle katujen kaltevuus ja epätasainen pinta, saattavat muodostua liikkumista vaikeuttaviksi tekijöiksi tai pahimmillaan jopa estää liikunnan kokonaan. Kun ympäristö koetaan turvattomana, epämiellyttävänä tai jopa mahdottoman vaikeana, ulkona liikkuminen vähenee. Kävellen tehdyt kauppamatkat vaihtuvat helposti autolla ajamiseen, polkupyörä unohtuu varastoon ja iltalenkki vaihtuu siniseen lenkkiin. Ja senhän me jo tiedämme, ettei siitä seuraa mitään hyvää – vähäinen liikunta on yksi suurimmista terveyden heikkenemisen riskitekijöistä, sitä ei liene kiistäminen.

Kun ympäristö koetaan turvattomana, epämiellyttävänä tai jopa mahdottoman vaikeana, ulkona liikkuminen vähenee

Ympäristön haasteellisuus näkyy erityisesti talvella, eikä ulkona liikkuminen aina ole mahdollista pakkasen tai liukkauden takia, jolloin liikunnan määrä saattaa jäädä todella vähäiseksi. Tällöin sisäliikuntapaikat nousevat erittäin merkityksellisiksi liikunnan mahdollistajiksi. Kynnys sisäliikuntapaikkojen käyttämiseen saattaa vain usein olla liian korkea, kirjaimellisesti. Rakennusten esteettömyys ja saavutettavuus ovatkin oleellisia silloin, kun etsitään korvaajaa ulkona tapahtuvalle liikkumiselle. Esteettömyys tekee harrastamisesta helppoa ja turvallista kaikille käyttäjille, eikä kosketa vain erityisryhmiä tai heikkokuntoisia. Kynnyksen madaltaminen fyysisesti saattaa siis madaltaa kynnyksen myös henkisesti, jolloin liikunnan määrä kasvaa.

Rakennusten esteettömyys ja saavutettavuus ovatkin oleellisia silloin, kun etsitään korvaajaa ulkona tapahtuvalle liikkumiselle

Julkisia tiloja voi myös käyttää liikuntapaikkoina, kunhan nämä mahdollisuudet vain tunnistetaan. Maailmalta on Suomeen rantautunut muun muassa niin sanotut kauppakeskuskävelyt. Nämä ovat ohjattuja kävelyryhmiä kauppakeskusten sisätiloissa, ja niihin sisältyy alkulämmittelyt, kävelyosuus ja lopuksi venyttelyt. Esimerkiksi kauppakeskuksen portaat tuovat uudenlaista haastetta kävelyyn, ja portaita voi käyttää myös apuna jalkojen venyttelyssä. Ja vaikka toistaiseksi näitä on järjestetty ohjattuna toimintana, ei mikään estä hipsuttelemasta kauppakeskuksissa itse-ohjautuen.    

Iän myötä ympäristön merkitys liikkumisen mahdollistajana tai estäjänä korostuu entisestään. Yli 75-vuotiaiden ihmisten liikkumista tutkittaessa olemme huomanneet, että siinä missä toimivat ja esteettömät ympäristöt tukevat itsenäistä elämää, ympäristön esteet hankaloittavat ja jopa estävät ulos menemistä ja lisäävät huomattavasti riskiä liikuntakyvyn heikkenemiseen. Yksi keino vastata ympäristön haasteisiin on oman toiminnan mukauttaminen. Mukauttamisella tarkoitetaan sitä, että tehdään joku asia, kuten pitkän matkan kävely, hieman eri tavalla kuin ennen. Kävellään hitaammin, pysähdytään lepäämään välillä, käytetään apuvälinettä tai valitaan eri reitti kuin ennen. Tällä tavoin voidaan ympäristön haasteisiin vastata ja riski liikkumiskyvyn heikkenemiseen vähenee.  Useimmiten nämä mukauttamiset tapahtuvat kuitenkin huomaamatta. Erilaisten vaihtoehtoisten toimintatapojen tunnistaminen ja aktiivinen käyttöönotto voikin olla tärkeä tekijä liikkumisen tukemisessa. Joten jos työmatkan kulkeminen vaikka pyörällä tuntuu vastenmieliseltä, koska mäkiä polkiessa tulee aina hiki (eikä hikisenä voi mennä töihin), olisiko mahdollista ajaakin eri reittiä, joka olisi hieman loivempi, vaikka matka vähän pidentyisikin? Tai voisiko välillä pysähtyä ja tasata sykettä?   

Yksi keino vastata ympäristön haasteisiin on oman toiminnan mukauttaminen

Vaikka ympäristön esteettömyys on erittäin tärkeä asia ja tasa-arvoisten liikkumismahdollisuuksien lähtökohta, ympäristön haasteellisuus ei aina ole huono asia, varsinkin jos sattuu omaamaan riittävästi resursseja kohdata haasteet. Epätasainen maasto haastaa eri aistijärjestelmiä toimimaan yhdessä ja mäkinen maasto haastaa jalkojen ja vartalon lihakset tuottamaan enemmän voimaa. Maaston vaihtelevuus tarjoaa mahdollisuuden luonnolliseen intervalliharjoitteluun, jossa vastus muuttuu; alamäessä jarrutetaan, ylämäessä kiihdytetään. Kun siis seuraavan kerran menet kotisi ovesta ulos, nosta katseesi, hengitä syvään ja katso ympärillesi. Kotiympäristösi saattaa tarjota sinulle enemmän kuin olet huomannutkaan.

Merja Rantakokko
merja.rantakokko@jyu.fi