Hyvästit epämukavuusalueelle

Vieraskynäkirjoitus

Isa Merikallio on suomalainen johtamisen ja itsensä johtamisen valmentaja, liikkeenjohdon konsultti, motiivianalyytikko, tutkija ja kirjailija. Hänen esikoiskirjansa Suorituselämästä merkityselämään julkaistiin 2013, ja uusin kirjansa Jaksaa, jaksaa! Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen ilmestyi tänä vuonna.
 

---

On ollut pitkään tavanomaista puhua mukavuusalueesta, joka liikunnan ja terveiden elämäntapojen suhteen on mielletty joko sohvalla makoiluksi kera sipsien, oluen tai makeisten, liikunnassa puolestaan liiankin helpoksi, teholtaan alhaiseksi tai rutinoituneeksi, kevyeksi, joka ei kehitä.

Epämukavuusalueella toimiminen puolestaan on mielletty sellaiseksi toiminnaksi, joka tuntuu epämiellyttävältä ja johon on siksi haastavaa ryhtyä. Uusi kuntosaliohjelma, josta lihakset kipeytyvät. Korkeasykkeisiä intervalleja tasavauhtisen juoksun vastapainoksi tai vaikeampia koordinaatiokuvioita tanssissa.

Epämukavuusalue kuulostaa kuin suurelta, mutaiselta ojalta, jonka yli on kahlattava, jotta voi jatkaa matkaansa. 

Edistymisen kannalta epämukavuusalue on välttämätöntä. Se merkitsee siis kehittymistä, etenemistä. Ja siinä on kyse vaihtelusta, uudenlaisista kokemuksista, jotka johtavat tason nousemiseen.

Kukapa ei haluaisi vaihtelua ja esiin entistä kyvykkäämpää, parempaa versiota itsestään? Ne kuulostavat varsin mukavalta. Yksi tärkeimmistä ihmiselle onnellisuutta tuottavista tekijöistä on oppimisen, edistymisen, onnistumisen tunne. Juuri tätä on siis tarjolla. Onko se epämukavaa?

Myyntityössä on puhuttu vuosikaudet ”kylmäsoitoista” tuntemattomille asiakkaille. Ne vasta epämukaviksi koetaankin! Ihmisen mielikuvitus on vilkas, mitä tunnetasolla merkitsee kylmä soitto? Nimi voisi vallan mainiosti olla vaikkapa tunnustelusoitto potentiaalisille asiakkaille.

Käyttämillämme käsitteillä on paljon tunnetason merkitystä. Ne nostavat tai laskevat motivaatiota sellaisenaan.

Epämukavuusalue on oikeastaan silta entistä upeammalle lomasaarelle. Se on mukavuusalue, joka on niin suuri, että astelemme sille aluksi reunalta. Koko alueen kauneus ei paljastu saman tien, vaan vasta kuljettuamme hetken. 

Mikä onkaan mukavuusalue? Se on huonokuntoinen, nopeasti lahoava vene, joka lipuu tuon paratiisisaaren lähistöllä. Siellä on juuri nyt erittäin mukavaa, mutta vene pysyy hädin tuskin kasassa. Tiedämme, että se uppoaa ajallaan. On vain onnesta kyse, kauanko se pysyy pinnalla.

Lopulta epämukavuusalue onkin nimenomaan mukavuusalue, kun nostamme katseemme varpaista ja katsomme vain hiukan pidemmälle eteenpäin. Pieni soutumatka tuntuu erittäin houkuttelevalta, kun katsoo tilannetta hiukan tarkemmin.

Otetaanpa yksinkertainen luovuus käyttöön. Kutsuisimmeko entistä epämukavuusaluetta vaikkapa voittovyöhykkeeksi ja mukavuusaluetta kuihtumisalueeksi?

Isa Merikallio
isa.merikallio@redera.fi