Onnenkantamoisista iloa syksyyn

Tällä kertaa vieraskynäkirjoittajanamme on todellinen työelämän ja -hyvinvoinnin huippuasiantuntija. dos. Marja-Liisa Manka, FT, YTM. Hän on toiminut työhyvinvoinnin professorina Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa vuosina 2004-2015, helmikuusta alkaen työhyvinvoinnin dosenttina ja yrittäjänä Docendum Oy:ssä. Hän on saanut tunnustuksen hyvän työelämän puolestapuhumisesta ja nimityksen Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi. Marja-Liisa on kirjoittanut lukuisia työhyvinvointia käsitteleviä kirjoja, viimeisimpänä Stressikirja - mistä virtaa? (Talentum). Lisää Marja-Liisan ajatuksista voi lukea: www.docendum.fi.

****
 

Hyvä mieli helpottaa elämää monien tutkimusten mukaan. Positiivisten tunteiden ylijäämä rakentaa jopa henkilökohtaisia voimavaroja ja suojelee hyvinvointiamme, koska silloin arvioimme stressaavia tilanteita joustavammin, rauhallisemmin ja myönteisemmin.

Tämä taas palauttaa nopeammin kehon toimintakykyisyyttä, mikä puolestaan vaikuttaa myönteisesti näkemiseemme ja sitä kautta positiivisen kierteen uudelleen syntymiseen.

Miksipä emme siis säilöisi parhaimpia ilonaiheitamme syksyn ja talven varalle, vaikka tokihan niitä voi bongailla kaiken aikaakin. Pahan paikan tullen voisimme kaivaa niitä varastosta esille tasoittamaan kaikkea edessä olevaa kurjuutta, koska sitäkin varmaan jokaisella mahtuu elämään. Tässäpä joitakin omiani  onnenkantamoisia viime kesältä.

Toukokuun lopussa ilmestyi uusin kirjani, Stressikirja – mistä virtaa? Sitä julkisuuspyöritystä ja juttujen runsautta en ikinä ollut kuvitellut saavani. Sosiaalisen median kautta sain paljon palautettakin, joista erityisesti tämä liikutti. Kerroin kirjassa tarinan Seinäjoelle pitämästäni luennosta, kuinka tärkeätä on osata erottaa asiat, joihin voimme vaikuttaa ja silti ne hyväksyä, niistä, joihin voimme oikeasti vaikuttaa. Nuori valoa säteilevä tyttö kuunteli pyörätuolissa ja pyysi puheenvuoron:

- En pysty vaikuttamaan siihen, että en voi kävellä. Olen kuitenkin hankkinut kolme ammattitutkintoa ja niiden avulla uskon työllistyväni.

Seinäjokelainen konsultti lähetti minulle viestin, jossa hän kertoi tuntevansa kirjassa kuvatun ihanan opiskelijan, vaikkei siinä nimeä mainittukaan.  Nimenomaan hänen positiivisesta kuvauksestaan. Konsultti oli jopa kysynyt tytöltä sähköpostilla, oliko tämä ollut kuuntelemassa luentoani. Oli ollut. Niinpä sain tytölle nimen, Jenni, ja hänet facebook-kaverikseni.

Entäs kesän  marjasato ja mustikkameditointi? Vuodesta toiseen jaksan innostua entistä suuremmista mollukoista. Kerran mieheni katsoi minua maaten mökin sohvalla, kun tulin ovelle ja päivittelin marjojen runsautta, sanoen: ”Minä haluaisin tavallisen vaimon!” Mitä minä metsässä mietin. Itse asiassa en mitään. Koen onnea ja voisin nousta kannolle kiljumaan, kiitos metsä tästä runsaudensarvesta. Enpä ollenkaan ihmettele, että metsällä on todettu olevan rauhoittavia vaikutuksia. Muutama minuutti, niin verenpaine alkaa laskea ja mieliala koheta. Myös uudet ideat saavat tilaa itselleen.

Tänä kesänä löysimme mökkimme läheisyydestä suon, joka oli pullollaan keltaisia hilloja. Se toi mieleeni lapsuuden hillaretket Kainuusta: kuinka poimimme marjoja ämpärikaupalla kuumuutta uhoavalta ja sääskien täyttämältä suolta ja raahasimme kilometrejä saalistamme kotiin. Tarjosin hilloja 2,5-vuotiaaalle lapsenlapsellemme jälkiruuaksi, mies tosin epäili niin happamuutta.

- Olenko minä syönyt näitä ennenkin?
- Viime kesänä.
- Saisinko minä syödä näitä suoraan purkista? Ja hän popsi puolen litran rasian tuoreeltaan. Pyysi toki lisääkin, mutten uskaltanut antaa, ettei hän saisi mahapuruja.

Elämysliikunta. Sitä olen alkanut harrastaa, mikä tarkoittaa uusien reittien etsimistä hölkkäämiselle, jotta tottumukset rikkoontuisivat ja mielenkiinto kasvaisi. Se on ollut myös pitkin metsän polkuja painelemista ennen kuin tiesinkään koko polkujuoksun muodikkaasta ideasta.  Ja eksymistä, että yhtäkkiä ei lainkaan tiedä, missä on, sydän alkaa takoa ja mieli etsiä ulospääsyä.

Eikö ole ihme, että nämä muutamat helteiset päivät saivat aikaan sateiden unohduksen. Kuin koko kesä olisi ollut täynnä auringon lämpöä, tyyntä järvenpintaa. Niin on ihmisen mieli häilyväinen ja siihen voi todella vaikuttaa. Työpaikalla voisimme yhdessä keksiä paikan, johon voisimme varastoida onnenkantamoisia kaikkien iloksi. Se edistäisi myös ”tuottavuusloikan” aikaansaamista, koska hyvä mieli avartaa ja auttaa löytämään uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.
 

Marja-Liisa Manka
Työhyvinvoinnin johtamisen dosentti, Tampereen yliopisto
Yrittäjä, Docendum Oy
marja-liisa.manka@docendum.fi