Innostuksen jäljillä

Innostuksen tunnistaa. Henkilön silmät loistavat, puhe on, no innostunutta, ja hänen yleensä myös elehtii paljon. Innostuu näkyy ja kuuluu, Mutta mikä sytyttää hänet?

Kyse lienee pohjimmiltaan arvoista ja tunteista. Toiselle käsityöt ovat henki ja elämä, toinen tykkää laulaa kuorossa, ja kolmas vaikkapa ...rasittaa lihaksiaan salilla. Samaiset henkilöt arvostavat järjestyksessä käsillä tekemistä, yhdessä touhuamista ja musiikkia, ja hyvää lihaskuntoa.

Mutta asioilla on toinenkin puoli. Voimme arvostaa vaikkapa hyvää terveyttä, mutta siltikin laiminlyödä itseämme. Nukumme liian vähän, teemme liikaa töitä, liikumme liian vähän, kenties alkoholikin maistuu liian usein jne. Tästä päästään arvoista arvoasteikkoon. Kenties töissä pärjääminen on meille tärkeintä, jonka alttarille saatamme uhrata monia muita arvojamme, kuten itsestämme huolehtimisen ja yhteydenpidon ystäviin ja läheisiin.

Miten innostuksen voi synnyttää? Luulen, että ainakin kannustaminen, hyvät kokemukset ja äkkipysähdys, kuten sairastuminen. Kannustaminen voi olla kaksiteräinen miekka. Varmasti kannustusta tarvitaan, mutta raja syyllistämiseen ja suoranaiseen tyrkyttämiseen on hiuksenhieno. Ehkä parempi onkin puhua hienovaraisesta ”tuuppauksesta”, jossa asiakas johdatellaan oivaltamaan ja tekemään hyvinvointiaan palvelevia muutoksia. Ratkaisukeskeisyyttä parhaimmillaan.

Uskon hyvien kokemusten voimaan. Jokainen haluaa pystyvyyden kokemuksia. Esimerkiksi valmentajan tehtävänä on tarjota asiakkaalleen liikuntaa hänelle sopivina annoksina, ei liikaa eikä liian vähän, ei liian kovaa eikä liian löysästi. Se vaatii ihmistuntemusta, silmää. Elämän kolausten, vaikkapa terveyden pettämisen, voimaa ei myöskään sovi vähätellä. Esimerkiksi infarktin jälkeen moni lopettaa tupakoinnin ihan omaehtoisesti. Kovan kautta voi syntyä myös paljon hyvää.

Mikä sinulla on toiminut innostuksen sytyttäjänä? Entä millaista tukea koet tarvitsevasi innostuksen liekin ylläpitämiseen? Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. 

Ihmisyyteen kuuluu innostuneisuus ...jostakin. Aina ei kuitenkaan voi olla innostunut ja varsinkaan innostunut kaikesta. Innostus saa meitä tekemään asioita. Kun asioita tekee tarpeeksi, niistä tulee rutiineja. Rutiineja puolestaan toistamme automaattisesti kuluttamatta juurikaan tahdonvoimaamme. Onko innostuksen tavoite siis synnyttää hyviä rutiineja? Mene ja tiedä. Anyway, myös innostusta on hyvä olla elämässä sopiva annos. Hommat hoituvat helpommin.