Kohdataan toisemme ihmisenä

Vieraskynäkirjoitus

Laura Meriluoto on yhteiskuntatieteiden maisteri sosiologian pääaineesta. Hän on työssään Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksessä  ja opinnoissaan perehtynyt heikommin pärjäävien ihmisten aseman parantamiseen. Näitä ovat esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluihin, asunnottomuuteen sekä pienituloisuuteen liittyvät kysymykset. Laura on myös aktiivinen yhteiskunnallinen toimija, Kuopion kaupunginvaltuutettu, ja perusturva- ja terveyslautakunnan jäsen.

___

Kuopiossa käytiin taannoin keskustelua mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun palvelukodin ja tukiasumisyksikön perustamisesta Petoselle. Useat kymmenet naapuruston asukkaat vastustavat suunnitelmaa perustellen asiaa mm. lastensa turvallisuuden tunteella. Kyseisen kaltainen ilmiö ei ole uusi. Sille löytyy vakiintunut termikin: NIMBY (not in my back yard eli ei minun takapihalleni).

NIMBY eli not in my back yard 

Olen yrittänyt pohtia, mikä saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus määritellä, missä kukin saa asua, kuka on sopiva ja kuka sopimaton. Millä perusteella joku kohottaa itsensä sellaiseen asemaan? Onko kyse jostain keskiluokkaisesta hygienia-ajatuksesta, jonka mukaan sairaat tai vaikkapa kehitysvammaiset ihmiset jotenkin tahraavat oman elinympäristön? Laskeeko minun statustani se, että joku minua huonommassa asemassa oleva ihminen kävelee kanssani samoja katuja, asioi samassa lähikaupassa ja muutenkin käyttäytyy ikään kuin olisimme samanarvoisia, vaikka minulla menee paremmin ja olen terveempi?

Toinen mahdollinen (ja kenties hieman helpommin hyväksyttävissä oleva) selitys lienee eri ihmisryhmien väliset suuret sosiaaliset etäisyydet. Paremmin ja heikommin pärjäävät suomalaiset ovat vieraantuneita toistensa arjesta, eikä samastumispintaa välttämättä löydy. Vieras herättää meissä usein pelkoa. Jos ihminen ei ole koskaan ollut tekemisissä mielenterveysongelmista kärsivien kanssa, hän ei välttämättä tiedä, mistä ylipäätään on kyse. Saattaa herätä huoli siltä, että naapurissa asuu kohta Viiltäjä-Jack tai Amerikan psyko. Myös empatiaa on vaikeampaa tuntea vierasta kuin tuttua kohtaan. Mitä kauempana toinen meistä sosiaalisesti on, sitä kaukaisemmalta tuntuvat myös hänen ongelmansa.
 

Paremmin ja heikommin pärjäävät suomalaiset ovat vieraantuneita toistensa arjesta

Pelko sinänsä on luonnollista, eikä sitä välttämättä pysty pelkin järkiperustein torjumaan. Sen kanssa on kuitenkin syytä opetella elämään. Emme voi omien pelkotilojemme takia ryhtyä rajoittamaan toisten ihmisten elämää tai muuten kohdella heitä itseämme huonompina. Kyse on ihmisarvosta. Minulla tai sinulla ei ole oikeutta määritellä, keille kaikille se kuuluu.  

Sosiaaliset etäisyydet kuvastavat suomalaista eriarvoisuutta ja ovat yhteiskunnallinen ongelma, johon voidaan puuttua erilaisin poliittisin toimenpitein. Itse esimerkiksi kannatan lämpimästä sellaista yhdyskuntasuunnittelua, joka tuo erilaisissa elämäntilanteissa elävät ihmiset lähemmäs toisiaan. Samalla asuinalueella pitäisi aina olla tarjolla monenlaisia asumisratkaisuja (esim. sekä vuokra- että omistusasuntoja) ja kaikkien asuinalueiden pitäisi olla niin hyvä- kuin huono-osaistenkin saavutettavissa. Kouluissa pitäisi olla lapsia erilaisista taustoista, harrastusten pitäisi tuoda yhteen monenlaisia ihmisiä, eikä sairauksien pitäisi vaikuttaa siihen, missä kukin saa asua. Ja ennen kaikkea: heikommassa asemassa olevia ihmisiä tulee auttaa ja tukea paremman yhteiskunnallisen aseman ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Entä mitä minä, yksittäinen ihminen, voin tehdä sosiaalisten etäisyyksien kaventamiseksi? Ainakin voin yrittää tutustua ennakkoluulottomasti erilaisiin ihmisiin. Voin kohdella kunnioittavasti myös heitä, jotka herättävät minussa vierautensa takia pelkoa. Voin lähteä vapaaehtoishommiin tai lukea lehdistä ja kirjoista erilaisten ihmisten elämäntarinoita. Voin myös pysähtyä pohtimaan, miksi toinen ihminen herättää minussa vastareaktion ja olisiko ongelma kenties enemmän minussa kuin toisessa. Sekin kannattaa pitää mielessä, että kuka tahansa meistä voi milloin tahansa sairastua vakavasti tai joutua muuten heikkoon asemaan. Kuinka haluaisimme itseämme tuolloin kohdeltavan?

Kuka tahansa meistä voi milloin tahansa sairastua vakavasti tai joutua muuten heikkoon asemaan

Laura Meriluoto
laura.meriluoto1@gmail.com