Persoonallisuuden mittaminen

Persoonallisuuden ja sen eri piirteiden ymmärtäminen ei rajoitu vain akateemiseen tutkimukseen ja teorioihin. Käytännössä persoonallisuutta arvioidaan esim. rekrytoinnissa, pyrittäessä löytämään sopiva ja luotettava henkilö haettuun tehtävään. Ohjaustyössä persoonallisuuden arviointia on käytetty työkaluna autettaessa asiakasta esim. hakeutumaan hänelle sopivaan opiskelu- tai työpaikkaan tai löytämään ratkaisuja arjen ongelmiin. Kliinisessä työssä persoonallisuuden arviointia on usein käytetty potilaan ymmärtämiseksi ja hänelle sopivan hoidon valinnassa.

Persoonallisuuden arviointi on vaikeaa, koska tarkasteltavat piirteet eivät usein näy päällepäin tai ne ovat lähinnä teoreettisia käsitteinä. Lisäksi piirteiden tulkinta on subjektiivista eli johtopäätökset vaihtelevat tulosten arvioijan mukaisesti. Onko persoonallisuuden mittaamisessa siis järkeä? Kyllä on. Mikä tahansa ominaisuus, jossa on vaihtelua yksilöiden välillä ja erot ovat määrällistettävissä (kvantifioitavissa) yksiköiksi, on mitattavissa. 
Yleisesti psykometrialla tarkoitetaan psyykkisten piirteiden mittaamista. Millainen sitten on hyvä mittari? Mittarilla tulee olla hyvä luotettavuus eli reliabilitetti ja hyvä pätevyys eli validiteetti. 

Reliabiliteetti pitää sisällään: 1) mittarin sisäisen yhteneväisyyden (internal consistency) eli sen, että testin eri osat mittaavat samaa asiaa, ja 2) mittauksen toistettavuuden eli sen, että tulokset eivät ole sattumasta johtuvia. Toistettavuus voidaan jakaa edelleen: 1) arvioijien väliseen vaihteluun (inter-rater reliability) ja 2) mittauskertojen  väliseen vaihteluun (test-retest realiability). Yleisesti ottaen puhutaan mittausvirheestä (measurement error). 
Mittarin validiteetti vastaa kahteen kysymykseen: 1) miten hyvin mittari mittaa kohteena olevaa ilmiötä, ja 2) tulosten käytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä käytännössä. Yleisesti mittari, jonka reliabiliteetti ja validiteetti ovat heikkoja, tekevät mittauksista sattumanvaraisia, epätarkkoja ja käytännössä hyödyttömiä. Reliabiliteetti ja validiteetti kulkevat käsi kädessä eli esim. validiteetti ei voi olla korkea reliabilieetin ollessa matala.

Haastattelut
Haastattelua käytetään erityisesti kliinisessä työssä mielenterveyden häiriöiden diagnosoinnissa. Tällöin haastattelua puolustetaan siitä saatavalla monikanavaisella informaatiolla eli vastauksilla, henkilön olemuksella ja kehon kielellä, kuten äänen kasvon ilmeillä, asennolla ja maneereilla. Lisäksi haastattelu mahdollistaa erityisen mielenkiinnon kohteena olevan aiheen syvemmän tarkastelun kuin muut mittausmenetelmät.
Nykyään suositaan jäsennettyjä (strukturoituja) haastatteluja, sillä vapaamuotoiset haastattelut ovat usein epäluotettavia. Syynä tähän ovat muun muassa kysyjään liittyvät tekijät (erilaiset kysymykset, erilainen tausta ja persoona. Strukturoiduissa haastatteluissa eri kysyjien sekoittava vaikutus tuloksiin vähentyy.
Haastattelujen käyttöä rajoittavat: 1) rajalliset resurssit. Vaatii aikaa ja kokeneita haastattelijoita., 2) vastausten epäluotettavuus ja epäpätevyys. Vuorovaikutustilanne itsessään voi johtaa sosiaalisesti suotuisien vastauksien antamiseen tai tilanteen alkuvaikutelma voi sävyttää haastattelua ja sen vastauksia. (Puoli)strukturoitujen haastattelujen käyttö onkin rajoittunut kliinisessä työssä tapahtuvaan persoonallisuushäiriöiden diagnosointiin ja tyypin A persoonallisuuden tunnistamiseen.

Kyselyt
Haastatteluista poiketen kyselyt ovat tiukasti jäsenneltyjä eli tietyt väittämät on esitetty tietyssä järjestyksessä ja niihin on määrätyt vastausvaihtoehdot. Kyselyn väittämien laatimisessa käytetään hyväksi teoreettisen analyysin ja kokeellisen tutkimuksen tuloksia. Väittämien joukosta karsitaan lopulliseen kyselyyn faktorianalyysin avulla kuvattua pysyvää latenttia ominaisuutta kuvaavimmat väittämät. Tämän lisäksi tutkitaan väittämien sisäistä yhteneväisyyttä Cronbachin alfa testillä. Mikäli väittämä ei erottele tutkittavaa ominaisuutta, se ei korreloi muihin väittämiin tai se ei ole yhteydessä samaan ominaisuuteen kuin muut väittämät, se jätetään pois lopullisesta kyselystä. Kysely validoidaan tutkimalla sen luotettavuutta ja pätevyyttä otoksessa sen kohderyhmää.
Muihin mittausmenetelmiin nähden kyselyjen etuja on helppous, nopeus ja helppo pisteyttäminen eli tulosten arvioiminen. Lisäksi kyselyt voidaan täyttää sähköisesti mikä helpottaa niiden käsittelyä ja minimoi inhimilliset virheet niiden käsittelyssä.
Kyselyjen heikkoutena ovat potentiaaliset vastaajan liittyvät virheet, kuten systemaattiset kyllä tai ei vastaukset, tilanteen kärjistäminen hyväksi tai pahaksi, sosiaalisesti miellyttävät vastaukset ja huolimattomuus vastaamisessa. Näitä virhelähteitä voidaan jossain määrin vähentää kyselyn harkitulla rakenteella, kuten sisällyttämällä siihen yhtä paljon positiivisia ja negatiivisia väittämiä. Toisaalta kyselyt eivät välttämättä tavoita eräitä tärkeitä persoonallisuuspiirteitä, joista emme ehkä ole edes itse tietoisia.

Projektiiviset testit
Niiden tarkoituksena on selvittää tutkittavien kokemuksia erilaisista aistiärsykkeistä. Tavallisimmin on käytetty visuaalista ärsykettä, kuten mustetahraa tai kuvaa. Testien kannattajat pitävät projektiivisia testejä kyselyjä luotettavampina, koska ärsykkeet eivät ole ennestään tuttuja ja niihin ei ole opittuja reagointimalleja, ja niillä päästään kiinni pinnan olevaan todelliseen persoonaan.
Parhaiten tunnettu projektiivinen testi on Rorschachin mustetahratesti. Tällöin osallistujalle esitetään useita symmetrisiä mustetahroja ja häntä pyydetään kuvaamaan mitä kukin mustetahra hänestä kuvaa. Toinen tunnettu projektiivinen testi on TAT-kuvakertomustesti (Thematic Apperception Test). Siinä osallistujille esitetään kuvakortteja. Osallistujan tehtävä on kertoa mitä kuvassa tapahtuu, mikä on johtanut kuvan tilanteeseen ja mitä kuvien ihmiset ajattelevat ja tuntevat. Projektiivisia testejä on kritisoitu mm. siitä, että niiden tulkinta tulosten on teoreettista ja psykoanaluyyttiseen näkemykseen perustuvaa, kyseenalaista on voiko näillä testeillä saada kuvaa henkilön tavoista ymmärtää maailmaa, ja että käytännössä niiden tekeminen ja tulkinta vie paljon aikaa. Lisäksi projektiiviset testit eivät ole täysin immuuneja puolustelevalle ja vääristyneelle vastaamiselle. Kovin kritiikki kohdistunut testien huonoon pätevyyteen ja luotettavuuteen.

Epäsuorat menetelmät
Epäsuorat menetelmät perustuvat ajatukseen siitä, että epäsuorat tehtävät antavat virheettömämmän kuvan todellisesta persoonasta ilman itseraportointiin liitettyjä virhelähteitä. Niin sanottu epäsuoran yhteyden testi (IAT, Implicit Association Test) testaa viittä peruspiirrettä (big five) epäsuorilla kysymyspattereilla. IAT ja suorilla kysymykset (kyselyssä) korreloivat keskenään vain heikosti eli ne mittaavat eri ominaisuutta tai toinen mittaus on virheellinen. Toiseksi, IAT on testinä validi eli se ennusti käyttäytymistä yhtä hyvin tai paremmin kuin kyselyt. Oletettavasti epäsuorien testien suosio tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Vaihtoehtoiset menetelmät 
Q-Sort menetelmä on kehitetty mittaamaan henkilön käsitystä itsestään. Se vaatii osallistujaa määrittelemään millaiset persoonallisuustekijät tekevät hänestä ainutkertaisen yksilön. Ihmisiä voidaan myös pyytää arvioimaan todellista minäänsä ja ihanneminäänsä tai tutkia sen avulla hoidon vaikuttavuutta (ennen ja jälkeen mittauksin). Q-Sortia on käytetty myös arvioitaessa henkilöiden persoonallisuuden muuttumista iän myötä.
Rep testi (the Repertory Grid test) vie yksilöllin ainutkertaisuuden tavoittelun vielä Q-Sortia pitemmälle. Q-Sortissa käytössä on sarja standardoituja kuvauksia. Sen sijaan Repissä yksilöt saavat itse määritellä pyydettyä henkilöä tai roolia luonnehtivat tekijät.

Persoonallisuuden arviointimenetelmien käyttäminen
Kaikkia edellä mainittuja menetelmiä on käytetty erilaisissa soveltavissa tehtävissä, kuten arvioitaessa kuka hakijoista sopii parhaiten avoinna olevaan työtehtävään, mihin opiskelijan kannattaisi opinnoissaan suuntautua, tai voiko psykiatrisen itsemurhaan taipuvaisen potilaan kotiuttaa sairaalasta.  Kaikki nämä päätökset perustuvat ennusteisiin. Yleensä persoonallisuustestit on tarpeen yhdistää muihin henkilön tietoihin (kuten työhistoriaan tai aiempiin itsemurhayrityksiin), muihin psykologiseen testeihin (kuten kognitiivisiin kykyihin). Haasteena onkin monenlaisen ja eri lähteistä tulevan tiedon yhdistäminen tarkaksi ennusteeksi.  
Se kuinka tämä tiedon integroiminen tulisi tapahtua on keskustelun kohteena. Toisen näkemyksen mukaan persoonallisuusarvioinnin tehtävänä on päästä narratiiviseen ymmärrykseen henkilöstä hyödyntäen teoriaa, intuitiota ja henkilökohtaista kokemusta synteesin muodostamisessa kertyneestä tiedosta. Toinen koulukunta puolestaan painottaa objektiivista näkemystä, jossa käytetään kokeelliseen tutkimukseen perustuvia sääntöjä ja kaavoja laadittaessa ennusteita ja johtopäätöksia. Subjektiivista tulkintaa pyritään välttämään, koska se heikentää ennusteiden luotettavuutta.
Erityisesti kliinisessä työssä suositaankin objektiivisuutta hoitopäätösten teossa. Syynä on ihmisen tiedollisten kykyjen rajallisuus, mitä tulee monista lähteistä tulevan tiedon yhdistämistä yhdeksi kaiken yhdistäväksi päätökseksi. Pyrimmekin käyttämään tiedonprosessoinnissa yksinkertaistavia strategioita, jättäen huomioimatta vähemmän keskeistä mutta oleellista tietoa. Lisäksi ihmiset usein tekevät ennenaikaisia päätöksiä vain osaan olemassa olevaa tietoa perustuen, usein vain siihen tietoon minkä ensimmäisenä näkevät. Ihmiset ovat usein myös huonoja arviomaan todennäköisyyksiä ja tekemään oikeita johtopäätöksiä ja ottamaan huomioon tietyn testin tuloksia ennusteissa.
Kognitiivisten tekijöiden lisäksi subjektiivisiin arvioita heikentää kyseisen henkilön teoreettinen näkökulma ja olemassa olevan uskomukset, tapa huomioida olemassa olevan tieto ennusteissa, ja omien mahdollisesti rajallisten ja epäedustavien kokemusten käyttö johtopäätösten pohjana. Erityisesti kliinisessä työssä tilastotieteeseen perustuvat persoonallisuusarviot ovatkin subjektiivisia arvioita tarkempia ja luottavampia.

Johtopäätökset 
Persoonallisuuspiirteitä voidaan arvioida monilla menetelmillä, joista suosituimpia ovat haastattelut, kyselyt ja projektiiviset testit. Tärkeintä on, että valittu testi on pätevä ja luotettava eli se voidaan toteuttaa toistettavasti eri henkilöiden toimesta, se mittaa kiinnostuksen kohteena olevaa ominaisuutta ja tulokset ovat käytännössä hyödynnettävissä. Huomioiden subjektiivisen päättelyn rajoitteet, standardoidut ja kokeellisesti validoidut menetelmät on paras vaihtoehto persoonallisuuden arviointiin. 

Janne Sallinen
janne@alfido.fi

Lähde
Haslam ym. The assessment of personality. Kirjassa An Introduction to Personality, Individual Differences and Intelligence, Sage Publications 2017: sivut 193-212.