Alfido blogi

Kansantajuisia kirjoituksia elintapamuutoksia ja arjen hallintaa helpottamaan ilman turhaa pönötystä ja tieteellistä jargonia. Hyvän olon tähden!

Mitä sinä näet peilistä?

Mitä sinä näet peilistä?

Vieraskynäkirjoitus

Annu Palmu on työskennellyt aikoinaan Nokian matkapuhelinyksikön lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Nykyisin hän toimii yksityisyrittäjänä keskittyen erityisesti ihmiskeskeisten johtamistaitojen ja tietoisen johtamisen edistämiseen. Palmu on kirjoittanut kaksi mediahuomiota saanutta kirjaa: Nokia-vuodet, mitä johtamisesta voi oppia (Atena 2009) ja Rakasta itseäsi, löydä sydämesi viisaus ja voima (Basam Books, Viisas Elämä-sarja 2014). Ks. www.hekateconsulting.fi

___

Monille meistä on todella tärkeää, mitä muut ajattelevat meistä, miltä me näytämme toisten silmissä. Siksi peili on monelle tärkeä väline.

Mutta peili voi olla monelle samalla vahvistus sisäiselle ankaralle äänelle; äänelle, joka kertoo, että en ole sellainen, kuin minun tulisi olla, jotta muut hyväksyisivät minut.

Mitä sinun peilisi sanoo sinulle?

Puhuuko sinun peilisi sinulle ankarasti ja arvostellen? Mitä se sanoo? Kuinka se arvostelee sinua? Kenen ääni sieltä sinulle todellisuudessa puhuu?

Lisääkö tuo puhe sinulle tunnetta, että olet rakastettu? Vai pyrkiikö tuo ääni murtamaan uskoasi siihen, että saat olla onnellinen siitä, mitä olet?

Nämä ovat valtavan tärkeitä arkisia kysymyksiä. Ja näitä on jokaisen meistä hyvä miettiä tasaisin välein.

Jos peilistä puhuu ankara ja arvosteleva ääni, sellainen, josta tulee ahdistunut olo, sinä kiusaat itseäsi. Sinä olet julma itseäsi kohtaan. Miksi? Mikä on saanut sinut kohtelemaan itseäsi sillä tavalla?

Peiliin katsoessasi kerrot itsellesi omakuvastasi ja asenteestasi itseäsi kohtaan. Se paljastaa uskomuksia ja asenteita itseä kohtaan. Ne herättävät syvällä sinussa olevia tunteita, jotka sinuun ovat syntyneet alun perin lapsuudessa. Ne ovat ns. lapsuuden tehdastunneasetuksia, jotka ovat ohjelmoituneet sinuun rakentaessasi minuuttasi. Tehdastunneasetukset syntyvät alun perin kiintymyssuhteen kehittymisestä lähtien. Kyse on ohjelmoinneista, jotka syntyvät kokemusten ja tulkintojen kautta. Ne voivat pahimmillaan olla sisäistä kelpaamattomuudentunnetta vahvistavia; tunteita, jotka vahvistavat sitä, että olemme jotenkin vääränlaisia. Että olemme ulkoiselta olemukseltamme ja ihmisenä jotenkin vaillinaisia. Että emme kelpaa itsellemme emmekä toisille sellaisina, kuin olemme. Siitä seuraa, että olemme todellisuudessa vihaisia itsellemme. Saatamme pahimmillaan tehdä tiedostamattamme pahaa itsellemme tai toisille tämän seurauksena.  Ihminen nimittäin kohtelee toisia juuri samalla tavalla, kuin todellisuudessa itseään.

On olemassa myös toinen peili; se on toinen ihminen, jonka kohtaamme. Hän näyttää meille itsestämme valtavan paljon. Hän näyttää meille sekä sen, mitä emme halua itsestämme nähdä, mutta myös sen, mitä niin kovin haluaisimme itsestämme löytää. Tätä peiliä kutsutaan projektioksi; ihminen leikkaa itsestään pois sen, mitä ei halua itsessään kohdata, koska se on epämiellyttävää ja ahdistavaa ja sitten hän liimaa tuon toiseen ihmiseen ja näkee tiedostamattaan osan itseään tuossa toisessa ihmisessä. Näemme siis toisen ihmisen hyvin helposti totuudenvastaisesti, oman projektion ja tulkinnan seurauksena. Samalla tavalla ihminen näkee toisessa sen hyvän, mikä uinuu hänen sisällään ja, jonka hän on jostain syystä kieltänyt itsessään. Näin hän ei elä kokonaisena itsenään, vaan on sokea omille mahdollisuuksilleen.

Nämä peilit kertovat meille yhdestä ihmisen elämän tärkeimmästä asiasta; siitä, että hyvä elämä on mahdollista vain sitten, kun on tutustunut lempeästi siihen ihmiseen, jonka näkee peilistä, eli itseensä.  Vain itsetuntemuksen avulla on mahdollista löytää kyky rakastaa itseä ja toisia sellaisina, kuin me todellisuudessa olemme. Samalla elämänvoima löytyy itsestä sisältä, eikä sitä enää hae toisten ihmisten kautta pyrkimällä miellyttämään heitä tai olemaan sellainen, kuin kuvittelee, että he haluavat meidän olevan. Jos onnenavaimet ovat toisten ihmisten taskussa, ihmisellä ei ole mahdollisuutta löytää sisäistä rauhaa ja olla itsensä paras ystävä, mikä minusta on elämän tärkein tavoite. Nimittäin, itsensä kanssa sitä joutuu koko elämänsä pärjäämään.

Mieti ystäväni, mitä peili sinulle sanoo. 

Annu Palmu
a-l.palmu@hekateconsulting.fi  

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

OTA YHTEYTTÄ
OTA YHTEYTTÄ